Järvimalmin nosto
Birckalan muinaiskylällä poltettin rautaa ensimmäistä kertaa viime vuoden syksyllä, kun aiheesta järjestettiin kurssi yhteistyössä Arkeologian harrastajat Sarsa ry:n kanssa. Tällöin poltimme rautaa teollisesta malmista, jota kurssin vetäjä Tornion museon museolehtori Joni Karjalainen toi tullessaan. Teollista malmia oli sen verran runsaasti, että sitä riitti kesän 2026 ensimmäiseen itsenäisesti tehtyyn polttoon, mutta sen jälkeen teollinen malmi oli käytetty pois ja katseet tuli suunnata perinteisempien malmilähteiden suuntaan.
Mistä järvimalmia löytyy?
Rautamalmin etsiminen järvestä ei ollutkaan mikään ihan helppo asia. Ensin pitäisi tietää mihin järveen järvimalmia on ajan saatossa saostunut ja sen jälkeen malmi vielä pitäisi löytää järven pohjalta. Malmin kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan se vaatii vesialueen omistajan luvan. Malmin keruu kuuluu myös kaivoslain piiriin, mutta pieniä määriä järvimalmia saa kerätä ilman kaivoslupia.
Emme onneksi joutuneet lähtemään etsimään järvimalmia täysin sokkona, vaan pääsimme ensimmäiselle malminkeruureissulle asiaan perehtyneiden oppaiden mukaan. Saimme kutsun mennä keräämään malmia vesialueen omistajan luvalla paikasta, jossa tiedettiin malmia olevan runsaasti kerättäväksi.
Malmin nosto
Suuntasimme eräänä aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä naapuripitäjään oppaamme ilmoittamaan osoitteeseen. Tarkoituksemme oli kerätä malmia ennalta tiedossa olevasta sijainnista ja paikalle saapui kahdeksan innokasta osallistujaa.
Ennen kuin suuntasimme malmin keruupaikalle oppaamme kertoi omista raudanpolttokokemuksistaan ja esitteli meille pasutettua, eli nuotiossa kuumennettua järvimalmia, josta oli poltettu pois epäpuhtauksia. Pian suuntasimmekin oppaidemme johdolla kohti rantaa, nousimme veneisiin ja aloitimme matkan malmin nostopaikalle.
Kerättävä malmi sijaitsi noin 1,5 -2 metrin syvyydessä järven pohjassa, joten malmin keruu tehtiin sukeltamalla. Kerääjät kahlasivat rannalta veteen sankojen kanssa, etsivät malmia järvenpohjasta varpaillaan ja löydettyään kohdan, jossa malmia on, sukelsivat malmin pintaan. Näkyvyys veden alla oli olematon pohjamudan pöllähtäessä veteen, joten malmin keruu tehtiin käytännössä pelkän tuntoaistin varassa. Täydet sangot käytiin tyhjentämässä veneessä oleviin suurempiin saaveihin.
Malmin keräyspaikka oli sen verran antoisa, että keräämiseen meni ainoastaan tunnin verran. Toki kerääjiäkin on monta! Lopulta saimme viisi saavillista malmia talteen.
Nyt kerätty järvimalmi saa kuivua ennen sen pasuttamista. Pasuttamisen jälkeen malmi on tarkoitus syöttää raudan polttouuniin ensi vuoden kesällä.
Tiina
Kirjoittaja on yhdistysaktiivi, jonka voi nähdä sotureiden riveissä, soppakauhan varressa, musisoimassa sekä muuten vaan elävöittämässä tapahtumia