Villisavea muinaiskylän maasta

Viime keväänä katselin, kun sillan rakentamisen parissa talkoilevat nostivat sillan vierustalta isoja savimöykkyjä ja mietin, että jos jotain kylällä on loputon varanto niin savea! Olin jo aikaisemmin tutkinut mitä kaikkea raakasaven työstö käyttökelpoiseksi keramiikan valmistukseen soveltuvaksi saveksi vaatisi ja päätin kerätä kasan savimöykkyjä sivuun työstettäväksi.

Kaikki lähti liikkeelle saven kuivattamisesta. Koska sillan vierustalta kaivettu savi ei ollut läpikohtaisin kostunutta, oli se tarpeen kuivattaa läpikotaisin ennen seuraavaa vaihetta. Hieman kostea savi ei ime itseensä vettä yhtä tehokkaasti kuin täysin kuiva. Koska elettiin vielä varhaista kevättä eikä muinaiskylällä ihan heti ollut tulossa tapahtumia, levittelin savimöykyt kuivamaan savupirttiin penkeille sään suojaan.

Muutaman viikon päästä minulla oli aikaa jatkaa projektia ja seuraavana edessä oli kuivan saven liuottaminen veteen. Hakkasin ensin kuivuneita savimöykkyjä pienemmiksi ja keräsin pienennetyn saven sankkoihin. Kaadoin saven päälle vettä sen verran että ne peittyivät kokonaan veden alle. Jätin sangot savupirttiin tekeytymään ja kävin välillä ainoastaan sekoittelemassa savilietettä, että kaikki kuiva savi varmasti liukenisi veteen.

Taas aikaa vierähti pari viikkoa ennen kuin ehdin jatkamaan saven työstöä. Tässä vaiheessa sangoissa oli paksuhkoa savilietettä, josta piti saada siivilöityä maasta nousseet juuren palaset, kivet ja muu karkea aines pois. Valutin kaiken savilietteen terässiivilän läpi ja lopputuloksena oli vetistä savilietettä, joka sisälsi enää hienohkoa maa-ainesta.

Jätin sangot taas useammaksi viikoksi savupirttiin, tällä kertaa tosin tarkoituksella. Tässä kohtaa savilietteestä piti saada poistettua mahdollisimman paljon vettä. Vaihtoehtona oli odottaa, että ylimääräinen vesi haihtuu itsellään tai levittää saviliete kipsilevyn päälle kuivamaan. Koska minulla ei varsinaisesti ollut kiire mihinkään, poistin sankkojen pinnalta ylimääräistä vettä sen minkä pystyin ja jätin ne kuivamaan itsellään.

Ehdin jo hieman unohtaa saviprojektini kesä aikana, kunnes kävin alku syksystä kurkkaamassa mitä savilietteelle kuuluu ja yllätyin, kun liete oli kuivahtanut melko muotoiltavaksi massaksi! Oli aika siirtää se säilöön muovin sisälle, ettei se kuivahtaisi liikaa.

Koska itselläni ei ole kovinkaan paljoa kokemusta keramiikan valmistamisesta, pyysin tässä kohtaa Heliä liittymään projektiin ja tuomaan oman osaamisensa mukaan. Eräänä alkusyksyn iltapäivänä tapasimme muinaiskylällä tarkoituksenamme yrittää saada villisaven koostumuksesta sellaista, että se voisi selvitä nuotiopoltosta. Sekoitimme saven sekaan karkeasti 1/3 apuaineita, apuaineina meillä oli hienorakeinen hiekka ja osmankäämin höytyviä. Muotoilimme kokeeksi joitain esikokoisia saviesineitä ja veimme ne kuivumaan sisätiloihin odottamaan, milloin ehtisimme testata nuotiopolttoa.

Tiina
Kirjoittaja on yhdistysaktiivi, jonka voi nähdä kaartin riveissä, soppakauhan varressa, musisoimassa sekä muuten vaan elävöittämässä tapahtumia