Rautakautiset perinnekäsityöt – yksi yhdistyksemme kivijaloista

Perinnekäsitöiden tekeminen ja rautakautisten käsityötekniikoiden opettelu on useimmille rautakauden elävöittäjille tärkeä osa harrastusta. Mitä autenttisempaan suuntaan harrastustaan haluaa viedä, sitä enemmän itse tehdyt vaatteet, asusteet, korut ja muu esineistö vaativat perehtymistä ja valmistuksen opettelua. Vaatetuksen ostaminen valmiina olisi kallista, jopa mahdotonta. Kankaat voi kutoa itse, mutta usein ne hankitaan konekutoisina ja vaate ommellaan itse.

Birckalaiset tekevät yhteistilauksia historiallisen tyyppisiä kankaita myyvistä yrityksistä. Tavallisesti tilataan villakangasta (2/2-toimikasta, twilliä), joka Suomen rautakaudella, tuhat vuotta sitten, oli yleisin kangastyyppi esiliinoissa, vaippahameissa sekä muissa hameissa ja oletettavasti myös miesten housuissa, joista ei ole täältä säilynyt jäänteitä. Aluspaidat sen sijaan ommellaan palttinasidoksisesta pellavasta, rautakaudella myös nokkoskankaasta. Yhdistyksemme käsityöaktiivit järjestävät teemapäiviä vaatteiden ompelusta, ja myös viikoittaisissa käsityöilloissa on mahdollista saada tukea ja neuvoja vaatekappaleiden leikkuussa ja ompelussa.

Osa yhdistyksemme jäsenistä on edennyt vaatteiden teossa jo niin pitkälle, että he kehräävät itse värttinällä villalankaa, josta kutovat vaatetuskangasta tai käyttävät lankaa vähintäänkin kankaan kuteena. Yhdistyksen tiloissa on käytettävissä useat vipukangaspuut, jollaisia on valmistettu vasta 1800-luvulta lähtien. Yhteisloimiin on kudottu kankaat tähän asti niillä, koska kutominen vaakapuilla on nopeampaa kuin pystypuilla. Meillä on nykyään käytettävissä myös käsin valmistetut loimipainoiset pystykangaspuut, jollaisia rautakaudella on käytetty. Pystypuilla kutomiseen ja loimenrakennukseen perehdytään yhdessä vähitellen, ja tulevaisuudessa valmistunee yhä autenttisempia kankaita. Pystypuita on tekeillä myös jäsenten kotona.

Tähän asti jäsenemme ovat valmistaneet enimmäkseen elävöityspukuja, jotka ovat vapaampia tulkintoja hautalöytöihin perustuvista muinaispuvuista. Nyt kuitenkin äskettäin julkaistut ohjeet Pirkanmaan muinaispukujen valmistuksesta ovat saaneet jäsenet innostumaan, ja varsinkin naisen pukuja aletaan varmasti pian valmistaa.

Yhdistyksen kursseilla ja teemapäivillä on opeteltu vaatteiden valmistuksen lisäksi tekemään mm. lautanauhoja, neulakinnastöitä, nahkaisia kääntökenkiä ja leilejä sekä pronssispiraalikoristeita ja -ketjuja. Villalankoja ja -kankaita on värjätty yhdessä luonnonväreillä jo monta kertaa. Yhdistyksen ulkopuolellakin on käyty kursseilla joko itsenäisesti tai porukalla. Sitten on päästy ihailemaan upeita puukkoja, lasihelmiä, saviastioita, sianrakkolyhtyjä...

Perinnekäsityöt ja rautakauden elävöitys herättävät monissa ihmisissä kiinnostusta. Yhdistys on ollut mukana yhteistyössä niin Tampereen Kalevalaisten, Arkeologian harrastajat SARSA ry:n kuin Suomen Kädentaidot -messujen kanssa. Viimeisin tapahtuma, johon osallistuttiin, oli Museokeskus Vapriikin Muinaispukupäivä 14.3.26. Tapahtumassa parisenkymmentä jäsentä esitteli toimintaa, perinnekäsitöitä sekä elävöitys- ja muinaispukuja.

Kirsi Lamminen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva käsiteollisuusopettaja, joka liittyi Birckalaisiin vuonna 2019 ja on ollut lähes alusta asti yhdessä puheenjohtajan kanssa kehittämässä ja järjestämässä käsityöjaoston toimintaa, intohimonaan saada yhdistyksen jäsenet kiinnostumaan kangaspuilla kutomisesta.